Right place right time

Heissaan!

Täällä ollaan edelleen, parin päivän hiljaiselosta huolimatta. Tekstin otsikko tulee Olly Mursin saman nimisestä biisistä, jonka voi kuulla tästä! Oltiin tulossa bussilla tänne V:lle ja tuo tuli matkan aikana kuulokkeista, ja se oli vaan niin hassua kun rupesin vaan hymyilemään ympärille katsellessa ja tuon soidessa korvissa! Siksi siis se. Koska se kuvaa tämän hetken tunnelmia niin hyvin (eikä se kovin huono biisi muutenkaan ole.. ;-)

Torstaina päätettiin että tultaisiin vähän kävelemään tänne meidän toivottavasti- kotinaapurustoon tutustumaan paikkoihin ja etsimään kauppoja ja muutenkin tutustumaan alueeseen, mutta matkalla eksyttiinkin käymään vielä Notting Hillissä. :-D Oli vähän extempore mutta oi siellä oli niin ihanaa ja ne talot oli todella söpöjä! Se oli kyllä myös semmoista seutua että vaikka joki ei näykään niin voisin ihan hyvin asua siellä, talot oli todella kauniita ja seutu ihanan ja turvallisen oloista. (Ja yhtään kallista siellä ei varmasti ole..) Joten ehkä unohdan sen ainakin toistaiseksi. Ellei mun suunnitelmat rikkaasta miehestä toteudu tässä jossain vaiheessa.. Niin siis mikä oli.

Muuten juuri kun oltiin saavuttu sinne Notting Hilliin ja kävelty ehkä ensimmäiset 500 metriä, niin mun puhelin soi. Olin ihan kummissani koska ymmärrettävistä syistä sen ei kauhean usein pitäisi soida ja aikakin oli niin outo. Siinä laukusta puhelinta kaivaessa Annika heitti ilmoille että "hei ehkä se onkin Beth joka soittaa ja kertoo et päästään muuttaa huomenna". Siinä sille naureskelin sen sekunnin kunnes tavoitin sen pirun kapistuksen ja katsoin näyttöä: "Beth Asunnonvälittäjä soittaa". Nooh siinä sitten vastasin ja hän puhelimen toisesta pästä omaan pirteään tyyliinsä kyseli ensin kuulumisia kunnes kertoi että sen "meidän" kämpän omistusasiat on nyt vihdoin sovittu ja omistajuus vaihtuisi tänään (silloin siis torstaina) ja että me päästäisiin kirjoittamaan soppari maanantaina ja lauantaina muutto. Että jos tämmöinen kävisi meille. Ai että kävikö?! YES PLEASE! Koita siinä sitten ihan into piukeena pitää edes jonkinmoista vakavaa keskustelua yllä.. Mun vastaukset tais sen puhelun ajalta rajottua "yes, perfect!" "amazing!" "yes, that's fine with us!" "yes, ok" "perfect" "amazing" yms välille.. Ei tarvinnut Annikalle erikseen kertoa että mitä puhelussa olin kuullut. Se asunnonvälittäjäkin pitää mua varmaan ihan sekopäänä kun en muuta osannut vastata. :-D Nooh, eipä sillä väliä koska me ollaan nyt tiistaina (aika vaihtui maanantaista tiistaihin eilen kun käytiin moikkaamassa) menossa allekirjottamaan sopimus siihen ja muutetaan nyt sitten ensi lauantaina marraskuun 2. semmoiseen kämppään mistä tykätään älyttömästi ja ihan mielettömälle paikalle! Unohtamatta sitä tosiasiaa että V ja E asuvat suunnilleen naapurissa. En valita! Ihanaaihanaa, en malttaisi odottaa enkä usko että Annikakaan. Vihdoin saatiin aika iso kivi olkapäiltä pois niin voidaan keskittyä ihan muuhun kun pelkästä kämpästä stressaamiseen!

Kyseinen ovi ei ole muuten meidän ovi, tämä on edelleen sieltä Notting Hillistä.

No joo, siinäpä se. Notting Hillistä otettiin sitten metro sinne Victorialle josta lähdettiinkin käppäilemään bussista tuttua reittiä pitkin. Siellä kierreltiin oma aikamme ja käytiin vähän syömässä jonka jälkeen suunnattiin taas tuttuun ja turvalliseen Westfieldiin ja sieltä hotellille pakkailemaan tavaroita. Matkaa kertyi päivän aikana varmaankin lähemmäs kymmenen käveltyä kilometriä joten illalla jalat oli melko hellinä, koska valittiin molemmat kunnon kävelykengät tohon hommaan! Okeiokei, noi kyseiset popot on itseasiassa melko mukavat, mutta kyllä se kokopäivän kävely tuntui.

Sunnuntaina V:n luona käydesämme saatiin avaimet käteen ja kehotus siitä josko ainakin viikonlopun täällä oltaisiin. Torstain uutiset kuitenkin muutti asioita sen verran, että ollaankin täällä nyt siihen asti ja tästä sitten vaihdetaan suoraan siihen meidän omaan kämppään. Perjantain, eli eilisen, ohjelmaksi muodostuikin sitten hotellilta tänne siirtyminen, ja voin kertoa että silloin ei paljoa naurattanut. Molemmilla tavaraa lähemmäs 35 kiloa (yksi iso matkalaukku, pienempi vedettävä laukku ja tuhat kiloa painava käsilaukku- ei mikään helppo homma) ja julkisten liikkennevälineiden käyttö ei sovi oikein samaan lauseeseen. Voisko joku kertoa mulle että miksi metroasemalle vaivaudutaan edes rakentamaan hissiä jos se ei mene laiturille asti, vaan se jätetään kerrosten puoleenväliin ja siitä laiturille on tehty vielä yhdet portaat??? Kirosin ne matkalaukut jonnekin alimpaan helvettiin (anteeksi mama) siinä vaiheessa ja totesin ettei ikinä enää. No onneksi ei tarvitsekaan. :-D V:lle päästyä oltiin siis ihan rättipoikkiväsyneitä joten käytiin hakemassa vain vähän ruokaa ja katseltiin loppuilta leffoja.

Aijoo, tämä muutaman päivän väli näissä postauksissa johtui muuten siitä että torstaina otetut kuvat otettiin mun eikä Nassen kameralla, ja allekirjoittanut ei ottanut piuhaa eikä laturia mukaan joten niitä metsästettiin nämä kaksi päivää.. Idiootiksikin voi sanoa. Nomutta, onneksi niitä nyt löytyy suht helposti jos oikeista kaupoista osaa etsiä joten täällä ollaan! Kuvat on siis tosiaan torstailta. Nyt lähdetäänkin tästä taas nukkumaan, että jaksetaan aamulla herätä aikaisin jotta voidaan yllättää V ja E pannukakulla. Unia ja heimoi vaan!

xx, Wilma