lauantai 26. lokakuuta 2013

Right place right time

Heissaan!

Täällä ollaan edelleen, parin päivän hiljaiselosta huolimatta. Tekstin otsikko tulee Olly Mursin saman nimisestä biisistä, jonka voi kuulla tästä! Oltiin tulossa bussilla tänne V:lle ja tuo tuli matkan aikana kuulokkeista, ja se oli vaan niin hassua kun rupesin vaan hymyilemään ympärille katsellessa ja tuon soidessa korvissa! Siksi siis se. Koska se kuvaa tämän hetken tunnelmia niin hyvin (eikä se kovin huono biisi muutenkaan ole.. ;-)

DSC_2432

Torstaina päätettiin että tultaisiin vähän kävelemään tänne meidän toivottavasti- kotinaapurustoon tutustumaan paikkoihin ja etsimään kauppoja ja muutenkin tutustumaan alueeseen, mutta matkalla eksyttiinkin käymään vielä Notting Hillissä. :-D Oli vähän extempore mutta oi siellä oli niin ihanaa ja ne talot oli todella söpöjä! Se oli kyllä myös semmoista seutua että vaikka joki ei näykään niin voisin ihan hyvin asua siellä, talot oli todella kauniita ja seutu ihanan ja turvallisen oloista. (Ja yhtään kallista siellä ei varmasti ole..) Joten ehkä unohdan sen ainakin toistaiseksi. Ellei mun suunnitelmat rikkaasta miehestä toteudu tässä jossain vaiheessa.. Niin siis mikä oli.

DSC_2453
DSC_2469

Muuten juuri kun oltiin saavuttu sinne Notting Hilliin ja kävelty ehkä ensimmäiset 500 metriä, niin mun puhelin soi. Olin ihan kummissani koska ymmärrettävistä syistä sen ei kauhean usein pitäisi soida ja aikakin oli niin outo. Siinä laukusta puhelinta kaivaessa Annika heitti ilmoille että "hei ehkä se onkin Beth joka soittaa ja kertoo et päästään muuttaa huomenna". Siinä sille naureskelin sen sekunnin kunnes tavoitin sen pirun kapistuksen ja katsoin näyttöä: "Beth Asunnonvälittäjä soittaa". Nooh siinä sitten vastasin ja hän puhelimen toisesta pästä omaan pirteään tyyliinsä kyseli ensin kuulumisia kunnes kertoi että sen "meidän" kämpän omistusasiat on nyt vihdoin sovittu ja omistajuus vaihtuisi tänään (silloin siis torstaina) ja että me päästäisiin kirjoittamaan soppari maanantaina ja lauantaina muutto. Että jos tämmöinen kävisi meille. Ai että kävikö?! YES PLEASE! Koita siinä sitten ihan into piukeena pitää edes jonkinmoista vakavaa keskustelua yllä.. Mun vastaukset tais sen puhelun ajalta rajottua "yes, perfect!" "amazing!" "yes, that's fine with us!" "yes, ok" "perfect" "amazing" yms välille.. Ei tarvinnut Annikalle erikseen kertoa että mitä puhelussa olin kuullut. Se asunnonvälittäjäkin pitää mua varmaan ihan sekopäänä kun en muuta osannut vastata. :-D Nooh, eipä sillä väliä koska me ollaan nyt tiistaina (aika vaihtui maanantaista tiistaihin eilen kun käytiin moikkaamassa) menossa allekirjottamaan sopimus siihen ja muutetaan nyt sitten ensi lauantaina marraskuun 2. semmoiseen kämppään mistä tykätään älyttömästi ja ihan mielettömälle paikalle! Unohtamatta sitä tosiasiaa että V ja E asuvat suunnilleen naapurissa. En valita! Ihanaaihanaa, en malttaisi odottaa enkä usko että Annikakaan. Vihdoin saatiin aika iso kivi olkapäiltä pois niin voidaan keskittyä ihan muuhun kun pelkästä kämpästä stressaamiseen!

DSC_2517
Kyseinen ovi ei ole muuten meidän ovi, tämä on edelleen sieltä Notting Hillistä.

No joo, siinäpä se. Notting Hillistä otettiin sitten metro sinne Victorialle josta lähdettiinkin käppäilemään bussista tuttua reittiä pitkin. Siellä kierreltiin oma aikamme ja käytiin vähän syömässä jonka jälkeen suunnattiin taas tuttuun ja turvalliseen Westfieldiin ja sieltä hotellille pakkailemaan tavaroita. Matkaa kertyi päivän aikana varmaankin lähemmäs kymmenen käveltyä kilometriä joten illalla jalat oli melko hellinä, koska valittiin molemmat kunnon kävelykengät tohon hommaan! Okeiokei, noi kyseiset popot on itseasiassa melko mukavat, mutta kyllä se kokopäivän kävely tuntui.

DSC_2440
DSC_2443
24.101

Sunnuntaina V:n luona käydesämme saatiin avaimet käteen ja kehotus siitä josko ainakin viikonlopun täällä oltaisiin. Torstain uutiset kuitenkin muutti asioita sen verran, että ollaankin täällä nyt siihen asti ja tästä sitten vaihdetaan suoraan siihen meidän omaan kämppään. Perjantain, eli eilisen, ohjelmaksi muodostuikin sitten hotellilta tänne siirtyminen, ja voin kertoa että silloin ei paljoa naurattanut. Molemmilla tavaraa lähemmäs 35 kiloa (yksi iso matkalaukku, pienempi vedettävä laukku ja tuhat kiloa painava käsilaukku- ei mikään helppo homma) ja julkisten liikkennevälineiden käyttö ei sovi oikein samaan lauseeseen. Voisko joku kertoa mulle että miksi metroasemalle vaivaudutaan edes rakentamaan hissiä jos se ei mene laiturille asti, vaan se jätetään kerrosten puoleenväliin ja siitä laiturille on tehty vielä yhdet portaat??? Kirosin ne matkalaukut jonnekin alimpaan helvettiin (anteeksi mama) siinä vaiheessa ja totesin ettei ikinä enää. No onneksi ei tarvitsekaan. :-D V:lle päästyä oltiin siis ihan rättipoikkiväsyneitä joten käytiin hakemassa vain vähän ruokaa ja katseltiin loppuilta leffoja.

DSC_2615

Aijoo, tämä muutaman päivän väli näissä postauksissa johtui muuten siitä että torstaina otetut kuvat otettiin mun eikä Nassen kameralla, ja allekirjoittanut ei ottanut piuhaa eikä laturia mukaan joten niitä metsästettiin nämä kaksi päivää.. Idiootiksikin voi sanoa. Nomutta, onneksi niitä nyt löytyy suht helposti jos oikeista kaupoista osaa etsiä joten täällä ollaan! Kuvat on siis tosiaan torstailta. Nyt lähdetäänkin tästä taas nukkumaan, että jaksetaan aamulla herätä aikaisin jotta voidaan yllättää V ja E pannukakulla. Unia ja heimoi vaan!

24.10

xx, Wilma

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

City lights

Nyt on kyllä maailman kirjat sekaisin, sillä tähän postaukseen saadaan vihdoin niitä kuuluisia kameralla otettuja kuvia! Yllättääköhän ketään jos kerron että Annika on ottanut ne? Vai onkohan se itsestäänselvää jo tässä vaiheessa? Nojoo, on varmaan. Mutta kuvat on myös Annikan kameralla otettuja, eikä mun omalla, joten se on vielä prosessin alla!

DSC_0014
Juu, 19 vuotta pitäis olla ja nallen kanssa nukun.. Heh.

Eilen päätettiin yhtäkkiä että nyt on vaan hiukset värjättävä, koska molemmat oli vähän tyytymättömiä omiin hiuksiinsa (okei en tiedä voiko kukaan olla kovin tyytyväinen jos hiuksista löytyy kolmea eri väriä joista 3cm on omaa väriä tyvikasvun ansiosta, sen jälkeen n. 2cm vähän toisen sävyistä ruskeaa ja suurin osa hiuksista vielä kolmatta ruskeaa mutta sillä tavalla että punainen väri paistaa pahasti läpi..). No mutta värit ostettiin ja sitten pidettiinkin semmoinen hiustenvärjäysoperaatio että oksat pois! Nyt ollaan tyytyväisiä ja munkin päästä vihdoin löytyy yksiväriset hiukset kolmisävyisten sijaan, vaikka väri vähän tummempaa onkin. Mutta ihan kiva näinkin! Siksi siis kuvissa vähän ehkä eri värinen tukka kuin kotoa lähtiessä.

DSC_0079
DSC_0180

Tänään meillä oli puolestaan vähän hidas aamu (taino, en tiedä ketä huijaan jos sanon "meillä" kun tarkoitan ehkä lähinnä itseäni) koska eilen tuli valvottua johonkin yhteen tai kahteen kaupungin valoja katsellessa. Se on kyllä asia jota rakastan tällä hetkellä ehkä eniten. Että näkee ison kaupungin kaikki miljoonat valot pimeällä ja kaikki on niin kaunista. Oon aina ollut vähän tämmöinen hifistelijä, bongailen aina tähtiä (olin sitten yksin tai Annikan kanssa niinkuin melko usein), lentokoneita ja kaikkia ihania valoja pimeällä. Kesällä tehtiin Naksun kanssa useampikin reissu meidän töiden jälkeen Helsinki-Vantaan vieressä oleville kallioille joista näkee todella läheltä ja hyvin laskeutuvat (tai tuulesta riippuen nousevat) lentokoneet sekä kiitoradat valot. Niin ihanan näköistä. Meidän hotellihuone on tällä hetkellä viidennessä kerroksessa ja tämmöisessä kohdassa että ikkuna sijoittuu juuri kahden rakennuksen väliin, niin että näkee vähän jokea ja sen toisella puolella olevia valoja. Oon varmaan viihdyttänyt noita rakennuksissa asuvia ihmisiä sillä että istun tässä melkein kokoajan vain katselemassa ja ihmettelemässä. Pitävät mua varmaan ihan hulluna mutta minkäs teet. :-D

DSC_0058
Siellä meni lende.. :-D

Nojoo, takaisin ehkä taas asiaan. Nukuin tosiaan vähän kehnosti, sillä ulkona oli yöllä ilmeisesti jonkinnäköinen myrsky ja meidän huoneen ikkuna ei pysy kunnolla kiinni, niin se tuuli tuli sieltä välistä ja piti kauheeta metakkaa, ärsyttävää voin kertoa! Makoiltiin siis vaan ihan rauhassa täällä sen aikaa kun siltä tuntui ja juteltiin, ärsytettiin toisiamme sekä kuunneltiin musaa. Oli kyllä ihan mukavaa, vaikka vähän turhauttaa tekemisen puute ja tylsyys meinaa iskeä kun mitään ei voi tehdä kämpän puutteesta johtuen.. Ensin sovittiin siis että tänään selvästi pidetään vain semmoinen löysäilypäivä kun aluksi tuntui ettei mitään jaksaisi tehdä. Loppujen lopuksi kuitenkin päädyttiin siihen että meikattiin, puettiin ja mentiin vähän kuvailemaan jonka jälkeen lähdettiin Westfieldiin syömään (eikä ollenkaan shoppailemaan ei).

DSC_0146
Ibis 23.10
DSC_0225
DSC_0226

Sen jälkeen tultiin takaisin hotellille ja täällä ollaan oltu sitten sen jälkeen. Okei sen verran pitää täsmentää että lähdettiin vasta joskus kolmen- neljän aikaan ja tultiin takaisin joskus kahdeksalta. Nyt lähden tästä nukkumaan, jos saisi vähän paremmin ja pidempään unta kuin viime yönä! Seuraavien päivien ohjelmaan voisi kuulua vaikka kaupungin kiertely ja alueeseen tutustuminen, että osattaisiin vähän paremmin liikkua ja ettei aina tarvitsisi kertoa kuinka ollaan hengailtu ja maattu vaan hotellihuoneessa.. :-D Terkkuja sinne kaikille ja heipsun!

DSC_0083

ps. kuinka niin mulla käy näköjään melkein joka postauksessa niin että puheet ajautuvat vähän sivuraiteille? :-D Nooh, tuleepahan jotain omiakin ajatuksia esille vain päivän kulun kertomisen sijaan!

xx, Wilma

maanantai 21. lokakuuta 2013

Viimeiset pari päivää

Heipsun!

Täällä ollaan neljättä päivää (viidettä tosin kellon mukaan..) ja edelleen viihdytään kyllä kovasti! Heh, toisaalta ehkä ihan hyvä niin..! ;-)

Lauantaiyön levotonta läppää. Kaksipäinen merenneito siis kuvassa.

Nämä ensimmäiset päivät on menneet jotenkin oudosti semmoisessa sumussa, että oikein mitään ei olla tehty mutta silti ollaan kokoajan jossain oltu. Lauantaina jätettiin herätyskello pois ja herättiin ihan omia aikojaan, joka sitten loppujen lopuksi olikin "vasta" kymmenen paikallista aikaa. Toisaalta se on Suomen aikaa se 12, joten luultavasti siitäkin johtui. Mutta en valita! Mun unirytmit on ollut niin päin seiniä jo vaikka kuinka kauan, lähinnä ehkä sen takia että tein aikalailla töissä pelkkää iltavuoroa joissa työt alkaa yhden ja kolmen välillä ja loppuu yhdeltätoista. Sen jälkeen kotiin rauhoittumaan, vähän syömään, suihkuun ja sänkyyn. Tarkastaa mitä sosiaalisessa mediassa on tapahtunut viimeisen 8 tunnin aikana jotka on vietetty töissä (mikä on addiktio?) ja ohohups- kello on 1 ja parhaimmassa tapauksessa 2 yöllä. Pitikö mun nukkuakin? Sitten nukuttiin sinne puoleenpäivään, syötiin, meikattiin ja taas töihin. Joten on ihan kiva että mun "Suomen" unirytmi onkin täällä ihan suht normaali! Nojoo, takaisin asiaan. Lauantaina lähdettiin vielä käymään keskustassa, vierailtiin vähän Oxford streetillä ja syötiin ja siitä takaisin hotellille. Mutta hei, olkaa ylpeitä! Ei ostettu mitään! (Okei, sukkia molemmat osti 3 paria mutta niitä pitikin ostaa ja ne oli vaan niin söpöjä?! + ne oli myös tarjouksessa. Täysin pätevä syy ostaa niitä siis.)

Niin söpöjä?!
                              
Sunnuntaina, eli eilen (oon kyllä ihan pihalla jotenkin nyt näistä päivistä, enkä edes tiedä miten se on mahdollista), makoiltiin ja hengailtiin vaan hotellilla kunnes iltapäivällä lähdettiin takaisin keskustaan ja Victoria stationille. Mun äidin serkku  (=??? jos joku sattuu tietämään meidän sukulaisuussuhteelle nimen niin olkaa hyvä ja jakakaa, mulla ei ole hajuakaan! :-D) V pyysi meidät syömään hänen ja hänen miesystävänsä luokse, ja vaikka meitä pelottikin vähän melko paljon (mikä on sinällään melko typerää...) niin oli kyllä tosi hauskaa! E (V:n miesystävä) on skotlantilainen ja ihan superhauska tyyppi! Silloin kuukausi sitten kun käytiin se pari päivää täällä katsomassa kämppiä niin asuttiin kyllä heidän luonaan, mutta mä olin esimerkiksi kipeä ja tosi väsynyt, niin ei oikeastaan hirveesti heidän kanssaan seurusteltu. Heh. Voisi ehkä tän tietyn ujouden kanssa ottaa itseään niskasta kiinni ja uskaltautua puhumaan, kyse on kuitenkin sukulaisista.. No mutta anyways, me ei Annikan kanssa kumpikaan syödä punaista lihaa, joten meille tarjottiin perinteistä kanapaistia perunoiden ja muiden vihannesten kanssa. Ja oi nam oli kyllä hyvää! E oli taiteillut meitä varten myös jonkinnäköisen sitruuna-vadelma juustokakun jälkkäriksi ja sekin maistui kyllä. Siellä vierähtikin sitten loppuilta ja lähdettiin siinä 10 aikaan hotellille ja nukkumaan.

                              

Tänään onkin sitten tehty vähän "enemmän", käytiin meidän asunnonvälitystoimistolla välittäjältä kyselemässä vähän lisätietoa siitä yhdestä kämpästä ja itseasiassa päästiin käväisemäänkin siellä - se on kyllä ihana! Toivottavasti asunnon myyntiin liittyvät jutut saataisiin hoidettua nopeasti, että mekin päästäisiin muuttamaan. Edellyttäen että sille landlordille sopii, että meistä tulisi hänen vuokralaisiaan. Lähdettiin sieltä sitten taas syömään ja käväisemään Westfieldsissä, vahingossa myös ehkä eksyttiin mm. Victoria's secretille.. Äiti, se oli vahinko. Mutta ei ostettu paljon mitään! Vähän vain mutta ei liikaa. ;-) Okei, hankittiin me myös prepaid-liitymät koska "kunnon" numeroita ei saada ilman paikallista pankkikorttia ja osoitetta.. Mutta näillä mennään nyt näin aluksi!

                              
                              

Tuo "shoppailu"-asiakin on itseasiassa vähän nurinkurista tällä hetkellä. Siis ollaan Annikan kanssa vähän heikkoja näiden kauppojen, kenkien, vaatteiden ja kaiken mahdollisen suhteen ja melko harvoin käy niin ettei kumpikaan "löydä" mitään ostettavaa. (Okei se ei myöskään tarkoita että me osteltaisiin aina hirveitä määriä ja rahaa palaisi paljonkin mutta siis kuitenkin.) Tänne tultua ei kuitenkaan olla oikein edes viihdytty kaupoissa joten luonnollisesti ei olla myöskään ostettu juuri mitään. Mutta fiksuja tyttöjä kun ollaan niin ajateltiin sen johtuvan siitä että meillä on kuitenkin matkalaukut lievästi ilmaistuna suhteellisen täynnä ja niiden raahaaminen ei ole mitään maailman mukavinta puuhaa. Aika isoksi osaksi se varmaan johtuu tosin myös siitä että meillä on molemmilla semmoinen pieni ahdistus sen kämpän suhteen olemassa ettei haluta ostaa mitään koska ei ole paikkaa minne purkaa tavarat. En oikein osaa selittää mutta toivottavasti ehkä joku tajuaa edes vähän mitä hain tuollakin selityksellä.

Annika halus turistikuvan
                             
Huh, tulipas pitkä.. Sorry! Nomutta nyt on viime päivien puuhat ja ajatukset unirytmejä myöten käyty läpi joten ehkäpä se riittää tältä erää taas. Kuvituksena toimii edelleen puhelinkuvat koska kameralla ei nyt oikein ole tullut kuvailtua. Mutta hei, kaikki ajallaan! Alan vasta tottua tähän kirjoitteluun joten kyllä ne kameran kuvatkin varmaan jossain vaiheessa pääsee tänkin blogin arkeen mukaan, olkaa vaan kärsivällisiä! Mutta nyt lähden hampaita pesemään kun toi yks urpo tossa nukahtaa viereiseen sänkyyn muuten. Palaillaan taas ja adjö!

xx, Wilma

perjantai 18. lokakuuta 2013

Off we go!

Huhhuijaa!

Tänään sitä olisi sitten viimein lähtö sinne suureen maailmaan, jotenkin jännä etten oikeestaan vieläkään kunnolla tajua tai tietoista sitä, vaikka tiedänkin että lähdössä olen. On jotenkin vaan hassua ajatella että nyt mä muutan pois kotoa, ja vielä toiseen maahan. Koska musta tuli muka näin vanha? Vastahan meidän sukupolvi täytti 17 ja kaikki ajeli vaan niillä mopoilla ja piikeillään, sen kummempia muusta välittämättä. (Koulusta nyt piti ainakin mutta kuinkakohan moni loppujenlopuksi sitäkään oikeasti ajatteli kunnolla..) 

En tiedä, on se vaan jotenkin niin hassua. Taisiis, mä olen haaveillut tästä jo vaikka kuinka pitkään, ja oon aina ollut varma siitä etten mä Suomessa aina asu. Tai että mun on pakko päästä ainakin joksikin aikaa ulkomaille asumaan, missä se sitten ikinä olisikaan. (Lontoossa ilmeisesti, nyt ainakin aluksi ;-) Sen takia mua ei varmaan jännitäkään niin paljoa. Tai hermostuta. Mutta silti se on jotenkin hämmentävää tietoistaa se, että nyt me ollaan oikeasti lähdössä ja muuttamassa ulkomaille, ja mä en silti jännitä. Tottakai siis pieni stressi ja jännitys on, mutta se nyt lähinnä johtuu siitä kun sitä asuntoa ei ole vielä virallisesti. Ja jos huonosti käy niin tällä hetkellä sitä ei ole ollenkaan. Mutta se on sen ajan murhe, toivottavasti nyt ensi viikolla tai ihanihan viimeistään siitä seuraavalla viikolla selviäisi siitä kämpästä jotain - edes johonkin suuntaan että tiedettäisiin mitä pitää seuraavaksi tehdä. 

Enemmän oon oikeestaan ehkä innoissani. Meidän perhe on asunut tämmösellä pikkuruisella paikkakunnalla nyt mun elämän viimeiset 13 vuotta. Eihän tästä nyt loppujen lopuksi mikään pitkä matka mihinkään, kuten vaikka esimerkiksi Helsinkiin ole, mutta silti. Täällä on huonot liikenneyhteydet, melkein jokapaikkaan on pitkä matka ja kaikki tuntevat toisensa. Vähintään kaverin kaverin kautta. Ja jos jotain tapahtuu tai jos huhu lähtee kiertämään niin siitä tietää viimeistään seuraavana päivänä jo naapurin mummotkin, kun kaikki puhuu. Sekin lisää varmaan tätä innostuneisuutta vielä lisää - pääsee asumaan isoon kaupunkiin, metropoliin, missä ei tunne juuri ketään ja kaikki on lähellä. Mä olen aina rakastanut isoja kaupunkeja. Bangkok, New York ja nyt viimeisimpänä, vaikkei todellakaan vähäisimpänä Lontoo. Siitä nyt tosin saattaa omaa tarinaansa kertoa se että sinne ollaan muuttamassa. :-D

Sitä jännitystä saattaa kitkeä pois myös se, että on hirveä halu näyttää kaikille että me oikeesti pystytään tähän. Sitä "niin varmaan muutatte, tuutte viimeistään rahojen loppuessa takasin äidin helmoihin" "pyh, justjoo mihinkään lähette, tuutte ekalla maitojunalla takasin!" kommenttia on tullut niin monesta suunnasta, ettei mitään järkeä. Jopa kavereilta. (Toisaalta tässä kohtaa ehkä herää se kysymys että millaisia kavereita ne sitten on, jos noin sanotaan kannustamisen sijaan..) Ollaan puhuttu tästä Naksun kanssa useempaakin otteeseen. Miksi, se on niin vaikeaa hyväksyä toisten päätökset, koski ne sitten opiskeluita tai juurikin vaikka ulkomaille muuttoa. Mitä se on keneltäkään pois että me lähdetään koittamaan miltä se tuntuu asua ns. isossa maailmassa? Mene ja tiedä. Ärsyttää noi kommentit vaan niin paljon. Mutta toisaalta niistä on tullut myös sitä halua näyttää, että pärjää. Joku motivaatio siihen miksi me tehtiin niin paljon duunia kesällä että saatiin säästöjä tätä varten. Sekin voi olla syy siihen, miksei vielä jännitä. Koska on vaan päättänyt että ainakaan puoleen vuoteen sieltä ei takaisin olla tulossa. Ja mitä sitten jos tultaisiin, ei se tarkoita epäonnistumista? Se tarkoittaa vaan sitä että me oltiin tarpeeksi rohkeita oikeesti lähtemään testaamaan josko se ulkomailla asuminen olisi meitä varten. Jos ei, niin ei, mutta sitä nyt ei vielä tiedä. Sen näkee vasta sitten. Koska vaikka kuinka kaikki aina sanovat tekevänsä sitä, tätä, tota, niin kuinka moni oikeasti tekee asian eteen jotain? Ei kovin moni. Kai se pitää sitten vaan hyväksyä että kateellisia on paljon. Vaikkei sitä aina itse ymmärtäisikään. 

Ja nytkun näköjään oon kadottanut tästäkin tekstistä sen kuuluisan punaisen langan niin on ehkä aika lopetella. :-D Tulin vaan vähän kertomaan lähtöä edeltävistä tunnelmista ja siitä että kohta mennään. Okei, vähän myös ehkä raivosin mun tuntemuksia tänne tiettyjen ihmisten kommenteista ja maailmasta näin yleisesti, mutta minkäs teet. Kuulumisiin ja seuraavaksi kirjoitellaankin sitten jo Lontoon puolelta! (ehkä..) Heissan!

xx, Wilma

maanantai 14. lokakuuta 2013

Weekend and farewell

As I told in the last post, we had a small farewell party on Friday. We had few of our closest friends with us, and we had lots of fun. ... Even though the whole day was one big downhill from the start to the point where the guests started to arrive.

Posing in the Brit Awards- style


 Annika, her friend (nowadays my friend also ;) and I were supposed to wake up at 10am, go to the grocery store and do all the cooking and baking, and get ourselves ready after that. But. The famous but. A good majority of our cookings got ruined and/or went wrong, and after four, painful, hours in the kitchen we came to the conclusion that we needed to have the first glass of wine immediately or the party would be cancelled.
:-D Luckily we had one savior, Annika's working mate Minna, who had baked us the coolest cake ever! You'll get a picture of it later. Just so that you won't have drool dropping whilst reading this. ;)

After all the guests had arrived, we had the last, but maybe the biggest setback we had all day. To make a long story short, we were supposed to do a small welcoming toast, but we were blonds and put Sprite to blender and an explosion occurred. Since there was this strawberry thing also, you might know what the kitchen looked like. Yes, it was all red. It was so epic that we had no other choice than just laugh and clean it up. But after all this the evening turned out well, and I believe everybody had fun. Most of our guests stayed the night, so the farewell party turned to a slumber party.

We had a special guest to share our guests' prizes ;)

                         

On Saturday we had an early morning (too early if you went to sleep at 5am..) and had a small "brunch". After that everybody started to leave, and I was supposed to take Iisa home. It all turned out that Annika and I took Iina and Iisa to their houses and headed to visit my grandparents since my cousins were there. A short visit turned to a few hour- long photo looking session but it was nice. After that we came back and I spent another night with Annika because her parents were away the weekend and she's too scared to sleep by her own.. (puspus)

THE cake

On Sunday we went to the health- and beauty expo in Helsinki because Annika had won free tickets from another blog's draw. We were too tired and didn't really have enough energy to concentrate on anything so we left it quite quickly and headed to a few shops in the city center. Annika found herself a nice new bag and for once, I left empty handed. (it's okay though). So it actually was quite eventful and a bit different weekend compared to "normal", but I enjoyed it a lot! Hope you liked this small summary of my weekend, and I'll post again as soon as I have something new to say. Until then, stay safe kiddos!

                            


 ps. Annika has her own blog, and you can check it out by pressing here!

pps. I'm so sorry that the pictures aren't in the middle- I've been trying to fix it but it doesn't do what I want and I'm starting to be very pissed, so I'll just leave it like this.. (if it bothers me too much I'm probably going to take this down and do it again.. Sorry!)

xx, Wilma

torstai 10. lokakuuta 2013

Ahdistus

Miksi yöllä ei aina saa unta? Ja sillonkun ei saa unta niin miksei voi vaan saada rauhassa yrittää nukahtaa, vaan pitää jäädä miettimään kaiken maailman juttuja ja kysymyksiä? Ja aiheuttaa ahdistusta itselleen. Kuten mä oon nyt tänäyönä/ aamuna tehnyt kun en oo nukkunut kunnolla.

Nyt lähinnä mun kaikki ahdistus liittyy muuttoon. Joo, tiedän. Tyhmältä kuulostaa, enkö oo ajatellut näitä kaikkia aikasemmin. No en ollut, koska keksin suurimman osan tästä kaikesta nyt päästäni ja ärsyttää vähän. Miksi piti aiheuttaa turhaa stressiä ja ahdistusta itselleen tyhmistä asioista?


Mun ärsytyksen- ja ahdistuksenkohteisiin kuuluu nyt nämä:

1. Se tyhmä rokote. Miksen vaan voinut hankkia sitä silloin kuukausi sitten, ei olis mitään huolta nyt. Sen sijaan asian lykkäämisen takia en nyt ehdi enää saada sitä ennen lähtöä koska itse reseptin saaminen kestää 5 päivää. En usko että tarvitsee erikseen kertoa että kyse on pelkistä arkipäivistä... Miksei aina vaan voi kuunnella äitiä?

2. Hammaslääkäri. Tässä vähän sama kuin edellisessä, ei tosin ehkä niin tärkeä. Tarkastukseen piti mennä, ettei olisi reikiä ja kattois muutenkin missä kunnossa ne on. Myös viisureista olisi kiva kuulla miten ne voi.. Mutta ei. En voinut soittaa tai käydä kysymässä peruutusajoista. 



3. Matkalaukut ja niiden riittävyys. En tiedä mistä tääkin nyt tuli. Tai tiedänhän mä. Niistä tyhmistä kattiloista ja siitä tyhmästä (ihanasta) viltistä. Haluan ne mukaani muttakun ne vie niin perkeleesti (anteeksi kielenkäyttö) tilaa. Entä jos vaatteet ei mahdu? Kaksi isoa matkalaukkua plus yksi pienempi kässäreihin ei varmaan riitä.

4. Osaanko pestä itse pyykkiä. Okei, joillekin tästä voi tulla semmonen olo että oon ihan idiootti. Joo- kyllä osaan pestä pyykkiä, mutta en muista kaikkia lämpötiloja sun muita niin pitää olla ohjeet. Äidiltä tietysti, mistäs muualta? Mutta mitä jos ne hukkuu tai en muutenvaan yhtäkkiä osaakkaan? Tai jos en osaa käyttää pesukonetta?



5. Miten päästään Vanessalle ja kauan joudutaan pyörimään niiden jaloissa. Okei, semmonen taksifirma on jo löytynyt mikä kuljettaa lentokentältä suoraan osoitteeseen, oli se hotelli tai mikä vaan. Halvempaa se on ja helpompaa, miten kaks tyttöä sais metrossa/ bussissa/ whatever kuljetettua kolme isoa matkalaukkua ja kässärit? Mutta sitten se että kauan joudutaan nyt olemaan niiden tiellä. Kämpästä kun ei nyt ihan oo varmuutta vielä. Toivottavasti ensi viikolla. Ei siis siinä, onhan ne ihan mielettömän mukavia ja vieraanvaraisia ja kaikkea, ei mulla (enkä usko että Annikallakaan) sen kanssa ongelmaa siis ole. Mutta tiedättekö semmoisen ahdistuksen kun tuntuu että on jonkun tiellä? Ja nytkun meillä on sitä tavaraa vähän enemmän kun viimeksi.. Ja tietysti niiltäkin voisi vielä kysyä/ varmistaa että onhan se niille okei että oltaisiin siellä hetki.. Hyvä kun jätät asiat aina viime tinkaan Wilma, hyvä, loistavaa!! Tänään kyllä pistät viestiä.

6. No se asunto. Meidän asunnonvälittäjä Beth on tosi mukava ja avulias. Mutta silti pelottaa. Ensimmäinen kämppä oli allekirjotuksia vaille meidän kunnes se landlord (asunnon omistaja) perui ja sanoi ottavansa kaverinsa sinne- no siihen jäi se. Muuten oltaisiin jo viikko sitten lähdetty. Nyt meillä on samasta taloyhteisöstä vai miksikä sitä nyt ikinä kutsuukaan- toinen kämppä. Se on ihana, ja melkein kivempi kuin se toinen. Mutta siitä ei olla tehty vielä muuta kuin maksettu varausmaksu, mitään muuta ei ole tiedossa. Muuttopäiväksi sanottiin kuun väli tai loppukuu, mutta siitäkään ei nyt ole hetkeen ollut puhetta. Mitä jos tääkin menee mönkään ja joudutaan olemaan Vanessalla vielä pidempään?

7. Puhelin, netti, sun muut. Mistä me ne hankitaan, ja kuinkakohan kauan siinä menee että ne toimii? Vanessalta voisi kysyä..



Huh. Äsken vielä ahdisti, nyt ei enään niin paljoa. Mutta unohdin osan myös noita kirjoittaessa, ehkä ne ei sitten ollut niin tärkeitä. Meillä on tänään kavereiden kesken läksiäiset. Kivaa pitäisi siis olla tiedossa, ja teemanakin on punainen matto/ Brit awards (obviously). Toivottavasti ei illan lopuksi kelluta missään kyyneleiden meressä vaan ennenminkin pidettäisi hauskaa. Okei jossain vaiheessahan se itkukin tulee mutta toivottavasti ei nyt koko iltaa.. Nyt koitan saada taas nukuttua hetken, kiitos kun kuuntelitte ja nähdään ensi kerralla. Voisin kirjoitella vaikka sitten niistä läksiäisistä, kuvien kanssa. ;-) Adíos! 

xx, Wilma

tiistai 8. lokakuuta 2013

København

Heellou!

Mä kävin tossa viikonloppuna siskon luona Tanskassa, ja vaikken siellä yhtä kokonaista päivää enempää ollutkaan ja vaikkei tehty sen kummempaa niin oli kiva olla taas vähään aikaan kaksisteen. Rosa meni sinne vaihtoon puoleksi vuodeksi koulunsa puolesta, joten pari kuukautta oltiin tässä välissä jo sillä tavalla ettei nähty tai puhuttu kauheesti, kun aikataulut meni vähän ristiin. Halusin ehdottomasti käydä siellä jossain vaiheessa ennenkuin me Annikankin kanssa pakataan ja muutetaan sinne Lontooseen, ja nytkun sattui sopiva väli niin sinne sitten menin. Lauantaina iltapäivästä/illasta lähdin ja eilen yöllä tulin takaisin. Köpis oli ihan kiva kaupunki, tämä oli eka kerta kun siellä tai Tanskassa oon käynyt joten se oli ihan uusi paikka kaiken lisäksi!

Sain hienon vastaanottokomitea-lapun!


Lauantaina olin siellä joskus kuuden aikaan joten ihan hirveesti ei ehditty, varsinkaan kun siellä menee kaupat kuulemma viideltä, viimeistään kuudelta kiinni. Arkenakin. Excuse me, mitä tää nyt on??? Oli mun mielestä tosi outoa, mutta minkäs sille teet. Mentiin Rosalle ja sen pilvimummon valtakuntaan jossa lahnattiin ja koomailtiin hetki kunnes Rosa kivasti ilmoitti että ollaan menossa jonkun sen koulukaverin synttäreille. Aha. Jaahas. Kiva! Minä kun oon niin hirveen avoin ihminen ja tykkään uusista tilanteista ja vieraista ihmisistä enkä väsyneenä koskaan oo yhtään pihalla mistään niin oli tosi kiva. Noeivaan, mua jännitti vähän tosi paljon, mutta oli silti ihan kivaa, muut rupesi pelaamaan truth or darea, ja mä sain katsoa sivusta. Okei mulla oli taas jostain kumman syystä vähän huono olo, enkä muutenkaan oo tommosten tilanteiden ylin ystävä niin ne sitten sääli mua ja antoi katsoa vierestä. :-D Mutta hauskaa oli ja ne Rosan kaverit vaikutti ihan mukaville, vaikken sen kummemmin sosialisoinutkaan oikein kenenkään kanssa. Mun olo ei oikein tahtonut helpottua joten suunnattiin siinä puolenyön aikaan takaisin pilvimummon luokse ja nukkumaan.


Sunnuntaina taas lähinnä makoiltiin, riehuttiin (mitenniin 19 ja 22..), ja kateltiin sarjoja. Siinä neljän viiden aikaan lähdettiin syömään ja kiertelemään sitä itse kaupunkia, vaikkei siellä juuri mikään enää auki ollutkaan. Päädyttiin Hard Rock Caféen jossa syötiin liian isot hampparit ja juteltiin vähän kaikesta. Tilasin semmosen Berrylicious- nimisen alkoholittoman juoman ja sain sen mukana HRC-lasin. Ruuan jälkeen oltiin melko täynnä joten lähdettiin pyörimään palloina ympäri sitä keskustaa ja oli ihan kivan ja rauhallisen oloista. Tivolissa oli söpöt valot joista ei tietenkään heti otettu kuvaa ja kun tajuttiin se ja mentiin takaisin niin eihän ne enään ollut päällä joten ilman kunnon kuvaa nyt jäätiin. Jotain säälittävää yritystä minivaloista kuitenkin otettiin joten se saa tältä erää nyt ainakin kelvata.



Eilen, maanantaina nukuttiin taas niin kauan kuin nukutti jonka jälkeen Rosa vei mut kaikille turistipaikoille ja katsomaan niitä värikkäitä taloja satamaan jossa hengailtiin jonkun aikaa ennenkuin lähdettiin takaisin pakkailemaan mun tavaroita. Rosa tuli saattamaan mut lentokentälle, ja siinä sitten hetki oltiin ennenkuin sen piti lähteä takaisin että pääsi samalla junalipulla vielä. Heipat oli taas melko nopeat, mutta ehkä ihan hyvä koska meinasin nyt jo taas ruveta itkemään siinä kun kävelin turvalle päin. Meidän lähdöstä tulee varmaan sillä tavalla ihan hirveä, kun ollaan molemmat vähän herkkiä Annikan kanssa ja siihenkun vielä lisää meidät itkevät äidit niin ei herranenaika. :-D Vaikka ootankin koko muuttoa ja lähtöä innoissani niin se lähtemistilanne itsessään tulee olemaan varmaan ihan kamala. Mutta onneksi nykypäivänä on skypet, facetimet sun muut niin voi sitten jutella vaikka joka päivä jos siltä tuntuu! Nyt lopettelen taas tältä erää ettei tästä tuu ekan postauksen kaltaista, joten heipat! :-)

ps. pahoittelen kuvien huonolaatuisuutta, ne on puhelimella otettuja koska kameraa ei sattunut mukaan!

xx, Wilma




perjantai 4. lokakuuta 2013

Oops..

Kuten jo tossa ekassa postauksessa mainitsinkin, niin tämä mun blogimaailmassa pyöriminen voi olla todella pikanen juttu vaan. Ei sillä, monta kertaa oon meinannut tänne tulla kirjottelemaan, mutta mä nyt satun olemaan yks näistä semmosista ihmisistä että selkäranka jonkun jutun alottamiselle puuttuu aivan täysin. Niin on ollut aina. (Ellei asia sitten oo ollut todella lähellä sydäntä ja kiinnostanut kovasti.. Silloinhan se on täysin eri!)

Gorgeous. Meitsi ja Annika!
Mutta, tässä muuton lähestyessä ja kaikille tutuille jutellessa on esiin tullut se kuinka tosi monet haluaisi tietää miten meillä siellä menee, saadaanko töitä, miten sinne asetutaan ja saadaanko kavereita. Ja ymmärtäähän sen. Muiden elämästä on kiinnostava lukea, tässä nelisen vuotta muiden blogeja seurailleena tiedän sen.
Tavallaan mua on myös harmittanut, kun tulee olemaan montakin sellaista henkilöä (sukulaisia, lapsuudenkavereita, tuttavia, työkavereita jne) joita ei vaan yksinkertaisesti ehdi nähdä ennen kuin me Finnairin siivittämänä lennetään meidän uuteen kotikaupunkiin. Ja täytyy myöntää että se harmittaa vähän. Tässä samalla juurikin juttelen yhden mun, nykyisin entisen, työkaverin kanssa ja se ehdotti että olisi kiva jos me Annikan kanssa perustettaisiin joku blogi. No en siinä kertonut että Annikalla itseasiassa on jo oma bloginsa, mutta se herätti mussa taas uudestaan sen innon. Tai tämän innon. Kirjoittaa tänne nyt lähtöä edeltäviä tunnelmia ja järjestelyjä, ja myöhemmin sitten muuton tapahduttua kuulumisia, mahdollisesti niitä kuuluisia asupostauksia, vinkkejä ja tunnelmia ja mitä nyt milloinkin päähän sattuu tulemaan.


Minä, mun kaunis irvistys, mun sisko ja sen hammashymy. Hyvin vilpitön semmoinen.

Ja sen aion nyt tehdä. ... Ainakin toivottavasti. Lupaan pyhästi yrittäväni panostaa tähän hommaan vähän enemmän ja mahdollisesti tehdä tästä rutiinin itselleni että tänne jotain kirjoittelee. (Pyydän tässä vaiheessa jo myös syvästi anteeksi jos näin ei kuitenkaan tapahdu, koska eihän Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä ;)

Aah, tässä vaiheessa voisin myös vähän lieventää sitä hämmennystä joka saattaa syntyä siitä että ensimmäinen novellini (jota myös postaukseksi kutsutaan..), on englanniksi ja tämä taas suomeksi. No kun siis asiahan oli niin että aluksi tarkoitukseni oli kirjoittaa vain englanniksi. Kunnes tulin siihen tulokseen että kaikilla on niitä päiviä kun mikään ei suju, ja silloin voisi olla turhauttavaa kirjoittaa pitkää, tai mielellään myös vähän lyhyempää postausta, englanniksi. Ajattelin siis että säästän itseltäni sen kiukkuuntumisen vaivan ja "helpotan" omaa tekemistäni sillä että kirjoitan sillä kielellä mikä postaamishetkellä tuntuu tulevan luonnostaan. (Näin säästän myös ympärillä olevia ihmisiä joita tempperamenttini ei aina välttämättä niin viehätä..)

Nyt lopetan kuitenkin taas tältä erää, kunhan tulin tänne nyt joitain tämän hetkisiä ajatuksia heittelemään! Ja kuvituksena toimii meidän kevään Lontoo-reissun kuvia! (matka, josta se idea sitten lähti.. ;) Adios!



xx, Wilma