Today

Heipparallaa taas kaikille!

Täällä me, hengissä edelleen vaikka jotain muuta voisi luullakin. Mulla on luonnoksissa toinen postaus missä kerron vähän mitä viime viikkojen aikana on taas tapahtunut, mutta nyt tänään teki mieli tehdä vähän tämmöinen erilainen postaus. :-) Tässäpä mun marraskuun viimeinen tiistai kuvien avulla, olkaa hyvät!

Heräsin aamulla siinä puol kymmenen aikaan, kun edellisenä yönä meni vähän myöhäiseksi naapureiden jonkun ihme draaman takia. On muuten ihan perus että keskellä yötä ruvetaan kiljumaan tämmösen yhteisön pihalla täyttä kurkkua kuinka kukaan ei välitä ja itketään. Okei, tajuan jos on vähän paha mieli mutta ei sitä keskellä yötä tartte huutaa semmosessa paikassa missä varmasti kaikuu että kukaan ei voi nukkua.. (terveisin yks katkera jonka ikkunan alla tämä kaikki tapahtui)

Noh, pääsin kuitenkin silloin hereille ja kysyin J:ltä että onko pakko nousta jossei halua. Eka oli tarkoitus maata suunnilleen koko päivä sängyssä mutta onneksi en maannut. Rupesin kuuntelemaan uutta levyä ja siivoilemaan, koska esimerkiksi keittiössä oli taas kunnon tiski- ja roskavuori ja ne ahdisti. Siivosin vielä oman huoneen ja lähdin käymään kaupassa ostamassa vähän kynttilöitä lisää ja maitoa.

Nähtiin Annikan kanssa kaupoilla ja lähdettiin siitä sitten kotiin. Tehtiin vähän lounasta ja syötiin suomikarkkeja . Kuunneltiin musiikkia ja juteltiin meidän ryhmäkeskustelussa, joka on muuten oikein tärkeä osa mun jokapäiväistä arkea!! Saitte tytöt anonyymisuojan mun upeilla muokkaustaidoilla, älkää huoliko! ;-)

Ostettiin meille myös käsivatkain, koska ollaan semmoista vähän kaipailtu. Tuo oli söpö eikä maksanut kuin £15 niin otettiin se siitä sitten mukaan.

Ollaan täällä ollessa poltettu vaikka kuinka paljon kynttilöitä ja ne palaakin täällä melkein kokoajan. :-D Noo ei siinä, ollaan vähän tämmösiä hifistelijöitä niin ei oo niin justiinsa! Meille tuli nyt myös joulu, koska haluttiin ostaa uusia joulukynttilöitä niiden tavallisten valkoisten sijaan.

Tuossa meidän aavesohvalla sitten makoiltiin ja kuunneltiin musiikkia kunnes J tuli kaupungilta pyörimästä takaisin. Hän teki ruokaa itselleen ja siitä jäi sen verran yli että mäkin sain siinä lopuista sitten syödä päivällisen. Kiitos oli hyvää ;-)

Ah, maitoa! Löydettiin täältä Arlan maitoa pari viikkoa sitten ja ette arvaa mikä riemu siitä repesi.. Ollaan molemmat juotu kotona tosi paljon maitoa ja kriiseiltiinkin siitä jo vähän että miten pärjätään kun maito ei maistu maidolta muissa maissa. Tätä onkin litkitty sitten suht paljon löytymisen jälkeen! (okeiokei, se valmistetaan Tanskassa mutta mulle se on ihan sama, kyllä Suomessakin varmasti on maitoja mitkä ei ihan kotimaisia ole. Pääasia tässä olikin se että maistui oikealle maidolle eikä vedelle tai pahalle.)

Päätin lopuksi leikkiä vielä kunnon kotihengetärtä ja leipoa vähän marjapiirakkaa. Ekaa kertaa pitkään aikaan ja uudessa uunissa vierailla aineilla, voitte vaan kuvitella kuinka hyvin onnistui tuo piirakka.. :-D Ulkonäkö pettää tässä tapauksessa todella pahasti vaikka se melko oikealle maistuikin..

Esikatselua tehdessä huomasin muuten että kuvat on vähän tärähtäneitä, pahoittelut siitä! Ajattelin kuitenkin että olisi kiva saada tänne vähän jotain muutakin kun sitä perussettiä ni tämä tuskin haittaa.. Nyt käyn koittamassa josko suihkuun pääsisi, kuulumisiin ja adjö!

xx, Wilma

A while it has been

Hellurei ja hellät tunteet!

Hetki nyt on taas vierähtänyt siitä kun tänne viimeksi kirjoiteltiin, pahoittelut siis siitä. Kyseinen hiljaisuus johtui puhtaasti siitä ettei meillä muuton jälkeen ollut nettiä täällä kotona ja muutenkin vähän kiirettä on pitänyt. Nyt kuitenkin sopiva väli sattui tähän ja tylsääkin meinasi tulla, joten päätin tulla vähän valottelemaan tännekin meidän kuulumisista.

Viimeksi taisin kirjoitella kuinka meillä olisi muutto seuraavana päivänä, ja niinhän se oli. Viime lauantaina, 2. marraskuuta 2013 muutin vihdoin ensimmäiseen omaan asuntooni. Pienenä lisänä ja erona muihin on tietysti se että kyseinen lukaali (heh, ihankun muka) sattuu sijaitsemaan Lontoossa ja kämppiksenä on paras ystävä. Voisiko sitä parempaa toivoa? Enpä usko. Okei, no niitä töitä nyt kun vielä sais että täällä saa asua vähän pidempäänkin kun vaan kuukauden ilman mitään luottomerkintöjä mutta kyllä tämä vielä tästä!

Mun sisko, Rosa, tuli siis auttamaan meitä muutossa ja moikkailemaan taas pienen tauon jälkeen. Lauantaina kahdelta tultiin tänne kämpille, käytiin inventoijan (onko tuo edes oikea sana..? Tein suoran käännöksen taas päässä..) kanssa läpi että mitä täällä on (huonekalut yms.) ja että missä kunnossa kaikki on, seinien, ovien ja kaiken muun naarmuja ja jälkiä lukuunottamatta. Siinä kesti n. 45 minuuttia jonka jälkeen hän lähti, onnitteli ja antoi avaimet meille käteen. Jaa. Mitä sitä seuraavaksi? Oltiin kolmisteen pari minuuttia ihan hiljaa ja ainakin Annikan kanssa yritettiin varmaan lähinnä sisäistää sitä että nyt se olisi oikeasti tässä, täällä me nyt asutaan ja kahden päivän päästä kun Rosakin lähtisi takaisin Tanskaan niin oltaisiin kahdestaan. :-D

Noh, äkkiä siitä sitten toivuttiin koska meillä oli vähän kiire syödä ja hoitaa tietyt asiat kuntoon ennen lähtöä, illalla kun meidän läheisessä puistossa vietettiin meinaan Guy Fowks- juhlaa ilotulitteiden ja bonfiren merkeissä. Meistä kukaan ei oikein tajunnut että miksi kyseistä päivää juhlittiin tai vietettiin V:n selityksistä huolimatta, mutta mentiin ja hauskaa oli. Saatiin hyviä tuoreita donitseja ja nähtiin paljon ihmisiä. (Oon viimeksi nähnyt vastaavan ihmismäärän samassa paikassa kun Suomi voitti lätkän MM-kisat ja käväistiin torilla. :-D) Että suht isot pirskeet oli. Eipä taideta Suomessa vastaavia järjestää, mikä on toisaalta vähän harmi. No mutta, ilta huipentui kuitenkin tosiaan niihin ilotulitteisiin ja oli ihan mielettömiä! Niin upeita ettei tosikaan. Yhtä hienohin ilotulituksiin en myöskään ole aikaisemmin törmännyt joten oli ihan mielenkiintoista. Mietittiin siinä sitten vaan sitä että jos nyt jo tämmöisenä ei niin merkittävänä (vai onko kyseinen päivä kovinkin merkittävä? Google on yliarvostettu tämmöisten asioiden selvittämiseen..) päivänä on vastaavanlaiset ilotulitukset että millaiset ne mahtaa olla sitten uutena vuotena. Noh, sen näkee sitten vähän reilun kuukauden päästä! ;-) Kuvat on muuten Naksulta lainassa, itse kun keskityin vain sinne taivaalle katseluun enkä ehtinyt puhelinta kaivaa siinä ihmettelyn keskellä!

Ilotulituksista kotiuduttiin siinä kymmenen maissa ja ruvettiin odottelemaan että I tulisi pikaisesti kyläilemään ja vilkaisemaan minkälaiseen kämppään sitä oikein muutettiin. Annikan huoneessa aluksi hengailtiin ja odoteltiin, mutta loppujen lopuksi siinä kävi niin että Naksu nukahti (tyhmät unenlahjat..............) ja Rosa lähti suihkuun. I:n vierailu oli melko lyhyt, koska viimeinen bussi oli lähdössä ja hän perheineen suuntasi jo sunnuntai-aamuna takaisin Suomeen. Käytiin Rosan kanssa saattamssa I Victorialle asti, tultiin takaisin ja mentiin nukkumaan koska meilläkin oli aamulla "aikainen" herätys.

Sunnuntaina käytiin vähän IKEAssa ostelemassa meille kaikkea tarpeellista ja myös ehkä vähän sitä ei-niin-tarpeellista.. Pari kärryllistä sitä tavaraa saatiin kerättyä, josta loppujen lopuksi tuli kolme isoa kassillista täyteen + pari vähän isompaa juttua. Isoimmat jutut pistettiin kotiinkuljetukseen ja muut kamat otettiin kantoon ja julkisiin. ... Ei ollut hyvä idea. Menee samaan sarjaan niiden matkalaukkujen raahaamisen kanssa.. (Älkää ikinä koittako samaa jos ette halua kiukkua.) Noh, kiukkujen ja liian pitkän ajan jälkeen päästiin kuitenkin takaisin ja ruoan tekoon. Rosan piti lähteä jo silloin sunnuntaina mutta lento oli täynnä joten siirrettiin se lähtö sitten maanantaille.

Tää aiheutti vähän hilpeyttä matkalla sinne IKEAan..

Lopputulos näkyy tässä. Voitte vaan kuvitella tuon määrän tavaraa julkisissa...

Maanantaina ei tapahtunutkaan sitten sen kummempaa, Rosa lähti takaisin Tanskaan ja me jäätiin kahdestaan Annikan kanssa. Tehtiin lihapullia jotka ei ihan onnistunut ja rauhotuttiin vähän. Loppuviikko menikin sitten sitä pirun nettiä metsästäessä ja siinä kun yritettiin saada sitä toimimaan. Loppujen lopuksi onnisti (vaikka vähän hidas onkin..) ja päästiin täyttelemään ja lähettelemään työhakemuksia.

Aijuu! Käytiin myös sunnuntaina tämmösellä superhyvällä aamiaisella! ah

Keskiviikkona käytiin Victorialla Pret a Mangerin rekrytointitoimistolla täyttämässä sinne hakemukset ja saatiin haastatteluajat torstaille. Loppu siitä ei mennytkään sitten ihan niinkuin Strömsössä, ainakaan mun osalta. Torstai aamuna ajattelin että vähän reilu puoli tuntia aikaisemmin lähteminen riittää ihan hyvin, koska busseja menee n. 5-8 minuutin välein ja itse matkassa kestää n. 20 minuuttia. Voi kuinka väärässä olinkaan. Juuri ennen kotoa lähtöä päätin tarkastaa että kauan pitäisi bussipysäkillä seistä, ja se näytti että seuraava menee 0 minuutin päästä ja seuraava 20. Anteeksi mitä?!? Ei ole mahdollista. No kysymättäkin selvää on se, että se ensimmäinen bussi meni tuosta ohi puhelinta tuijottaessa eikä siihen ehtimiseen mitään toivoa ollut. Ajattelin ettei 20 minuutin odotus seuraavan bussin saapumiseen voinut pitää paikkansa kun aikataulussa tosiaan luvataan että 6-8min välein siitä pitäisi ohi mennä aina yksi bussi. Noh, ei mennyt. Ja tietystikään juuri silloin ei vapaita taksejakaan ohi ajanut. Niin mun tuuria. Mun haastatteluaika oli 10.30 ja bussi tuli tohon meidän pysäkille 10.18. Kivakiva. Noh, loppujen lopuksi olin myöhässä kymmenisen minuuttia ja samalle päivälle en haastattelua saanut kun he olivat jo valmiiksi vähän aikataulusta jäljessä, mutta onneksi sain uuden ajan perjantaille. Annikalla oli kuitenkin onneksi vähän parempi tuuri ja otti opiksi mun paniikkiviesteistä, niin hän oli haastattelussa ajoissa ja pääsi harjoittelupäivään perjantaille! Jee olin aika ylpeä, ja vaikka silloin ei ollutkaan ihan mun päivä niin kyllä se piristi että edes toinen sai jotain aikaiseksi! :-)

Meidän lihapullapihvi-asiat

Perjantaina lähdinkin sitten tuntia aikaisemmin ettei ne typerät bussit varmasti jättäisi mua pulaan, ja pääsin ajoissa haastatteluun. (tähän väliin pieni turhatumis-purkaus siitä että miten aikataulussa voidaan luvata että busseja menee 6-8min välein jos siellä on edes yhdessä tai kahdessa kohdassa tommoinen 20min väli?! Mä en ymmärrä mutta viisastuinpahan tänkin asian suhteen.) Ajattelin sen meneen ihan OK, mutta loppujen lopuksi se nainen kuitenkin totesi että mä selvästi haen kokopäiväistä enkä osa-aikaista duunia ja että heillä ei ole sitä just nyt mulle tarjota. Lupasi vielä että oon hänen VIP- kansiossa ja että pääsen kaikkien muiden haastateltavien ja hakijoiden ohi kun vaan uusi paikka vapautuu, mutta oikeastaan mulle se oli vaan semmoista sanahelinää. :-D Tai en tiedä, en ehkä ihan noinkaan voi sanoa mutta mulla oli vähän semmonen fiilis ettei kyseinen nainen oikeen pitänyt musta ja piti mua ihan jonain hienohelma bimbona joten ihan sama oikeastaan. Uusia hakemuksia vaan peliin! :-)

Tämä eka viikko tehtiin vaan ruokia mitä molempien oli tehnyt mieli jo pidemmän aikaa! :-D

Vaikka en töitä nyt saanukkaan niin en antanut sen pilata mun päivää, vaan lähdin siitä sitten käppäilemään ympäriinsä. Aluksi vähän satoi ja oli koleaa, mutta siltikin mua vaan hymyilytti. Kävelin Annikan liikkeen ohi vakoilemassa että miten se siellä pärjäsi, ja ihan hyvältä näytti. Jatkoin siitä matkaa King's Roadille ja kotiin päin ja nautin vaan siitä hetkestä. Musta tuntuu että kaikki muut piti mua varmaan jälleen ihan hulluna kun siinä yksikseen kävelin ja hymyilin kokoajan sateesta huolimatta. :-D Noh, mulla oli hyvä päivä sen torstain huonon päivän korvaajaksi joten mua ei haitannut yhtään! Kun Naksu vihdoin tuli takaisin sieltä testipäivästä hyvien uutisten kanssa, oli mieliala entistä korkeammalla. Päätettiin lähteä vielä käymään nopeasti jälleen IKEAssa hakemassa ihan viimeiset jutut mitä huomattiin tän viikon aikana tarvitsevamme. Pari kassillista sitä kamaa jälleen tuli mutta nyt pitäisi pärjätä! Saatiin myös henkareita että saatiin matkalaukutkin vihdoin purettua. (Nää valmiit vaatekaapit mitä täällä oli niin oli vaan rekillisiä, ei hyllyjä ollenkaan eikä henkareita..)

Mua ei kyllä yhtään haittaa että meillä on kotikadulla tämmöiset näkymät! ;-) 

Noniin! Johan sitä tekstiä tuli. Pahoittelut tästä suhteellisen pitkästä postauksesta.. Sekavaa on mutta koittakaa saada jotain tolkkua! Nyt on kuitenkin viime aikojen kuulumiset tännekin vihdoin kirjoitettu ja voidaan jatkaa taas vähän lyhyemmillä kuulumisilla toivottavasti. Kuvituksen suhteen otettiin vähän takapakkia kun kameraa ei ole tullut juuri pidettyä mukana, mutta onpahan edes jotain. :-) Nyt mennään pukemaan ja lähdetään varmaan käymään jossain syömässä ja juhlimassa Annikan töitä. Ehkä. Jos saan ton yhden kiskottua tosta lattialta ylös ja pukemaan.. ;-) Terkkuja sinne ja heippahei!

ps. Hyvää isänpäivää sinne kaikille ihanille ja varsinkin omalle rakkaimmalle isille! <3

xx, Wilma

Pikaheipat

Anteeksi tämä muutaman päivän tauko näissä kuulumisissa, se johtuu puhtaasti siitä ettei täällä päässä ole juuri tapahtunut sen kummempia vaikka kuitenkin tavallaan on.

Tiistaina kuitenkin käytiin kirjoittamassa se sopimus kuten kerroinkin jo, ja huomenna kello kahdelta olisi tarkoitus hakea avaimet ja käydä vielä inventaario yhden naisen kanssa läpi ennenkuin kämppä on kokonaan meidän! Rosa tulee tänne meidän seuraksi jo tänään illalla ja huomenna se onkin sitten auttamassa meitä muuton kanssa. Pankkitilitkin on saatu avattua, mutta puhelinten kanssa on vielä vähän ongelmia. (Se johtuu lähinnä siitä ettei täällä myydä pelkkiä puhelimia, tarjolla on vain puhelin + liittymä- tarjouksia joihin meillä ei tällä hetkellä ole tarvetta) Nomutta, ehkä sekin toivottavasti tässä ratkeaisi mahdollisimman pian että saataisiin työhakemuksia läheteltyä. CV:t on jo kirjoitettu ja V niitä jo ehti korjaillakin jonkun verran. Ehkä me siis pian voidaan jo niitä hakemuksiakin pistää eteenpäin.

Tässä nyt tämmöinen pikainen update sille mitä täällä on puuhailtu, sunnuntaina tai viimeistään maanantaina saan varmaan tehtyä taas kunnon postauksen missä kerron vähän tarkemmin viime viikon puuhista, mutta siihen asti heippahei!

xx, Wilma

Right place right time

Heissaan!

Täällä ollaan edelleen, parin päivän hiljaiselosta huolimatta. Tekstin otsikko tulee Olly Mursin saman nimisestä biisistä, jonka voi kuulla tästä! Oltiin tulossa bussilla tänne V:lle ja tuo tuli matkan aikana kuulokkeista, ja se oli vaan niin hassua kun rupesin vaan hymyilemään ympärille katsellessa ja tuon soidessa korvissa! Siksi siis se. Koska se kuvaa tämän hetken tunnelmia niin hyvin (eikä se kovin huono biisi muutenkaan ole.. ;-)

Torstaina päätettiin että tultaisiin vähän kävelemään tänne meidän toivottavasti- kotinaapurustoon tutustumaan paikkoihin ja etsimään kauppoja ja muutenkin tutustumaan alueeseen, mutta matkalla eksyttiinkin käymään vielä Notting Hillissä. :-D Oli vähän extempore mutta oi siellä oli niin ihanaa ja ne talot oli todella söpöjä! Se oli kyllä myös semmoista seutua että vaikka joki ei näykään niin voisin ihan hyvin asua siellä, talot oli todella kauniita ja seutu ihanan ja turvallisen oloista. (Ja yhtään kallista siellä ei varmasti ole..) Joten ehkä unohdan sen ainakin toistaiseksi. Ellei mun suunnitelmat rikkaasta miehestä toteudu tässä jossain vaiheessa.. Niin siis mikä oli.

Muuten juuri kun oltiin saavuttu sinne Notting Hilliin ja kävelty ehkä ensimmäiset 500 metriä, niin mun puhelin soi. Olin ihan kummissani koska ymmärrettävistä syistä sen ei kauhean usein pitäisi soida ja aikakin oli niin outo. Siinä laukusta puhelinta kaivaessa Annika heitti ilmoille että "hei ehkä se onkin Beth joka soittaa ja kertoo et päästään muuttaa huomenna". Siinä sille naureskelin sen sekunnin kunnes tavoitin sen pirun kapistuksen ja katsoin näyttöä: "Beth Asunnonvälittäjä soittaa". Nooh siinä sitten vastasin ja hän puhelimen toisesta pästä omaan pirteään tyyliinsä kyseli ensin kuulumisia kunnes kertoi että sen "meidän" kämpän omistusasiat on nyt vihdoin sovittu ja omistajuus vaihtuisi tänään (silloin siis torstaina) ja että me päästäisiin kirjoittamaan soppari maanantaina ja lauantaina muutto. Että jos tämmöinen kävisi meille. Ai että kävikö?! YES PLEASE! Koita siinä sitten ihan into piukeena pitää edes jonkinmoista vakavaa keskustelua yllä.. Mun vastaukset tais sen puhelun ajalta rajottua "yes, perfect!" "amazing!" "yes, that's fine with us!" "yes, ok" "perfect" "amazing" yms välille.. Ei tarvinnut Annikalle erikseen kertoa että mitä puhelussa olin kuullut. Se asunnonvälittäjäkin pitää mua varmaan ihan sekopäänä kun en muuta osannut vastata. :-D Nooh, eipä sillä väliä koska me ollaan nyt tiistaina (aika vaihtui maanantaista tiistaihin eilen kun käytiin moikkaamassa) menossa allekirjottamaan sopimus siihen ja muutetaan nyt sitten ensi lauantaina marraskuun 2. semmoiseen kämppään mistä tykätään älyttömästi ja ihan mielettömälle paikalle! Unohtamatta sitä tosiasiaa että V ja E asuvat suunnilleen naapurissa. En valita! Ihanaaihanaa, en malttaisi odottaa enkä usko että Annikakaan. Vihdoin saatiin aika iso kivi olkapäiltä pois niin voidaan keskittyä ihan muuhun kun pelkästä kämpästä stressaamiseen!

Kyseinen ovi ei ole muuten meidän ovi, tämä on edelleen sieltä Notting Hillistä.

No joo, siinäpä se. Notting Hillistä otettiin sitten metro sinne Victorialle josta lähdettiinkin käppäilemään bussista tuttua reittiä pitkin. Siellä kierreltiin oma aikamme ja käytiin vähän syömässä jonka jälkeen suunnattiin taas tuttuun ja turvalliseen Westfieldiin ja sieltä hotellille pakkailemaan tavaroita. Matkaa kertyi päivän aikana varmaankin lähemmäs kymmenen käveltyä kilometriä joten illalla jalat oli melko hellinä, koska valittiin molemmat kunnon kävelykengät tohon hommaan! Okeiokei, noi kyseiset popot on itseasiassa melko mukavat, mutta kyllä se kokopäivän kävely tuntui.

Sunnuntaina V:n luona käydesämme saatiin avaimet käteen ja kehotus siitä josko ainakin viikonlopun täällä oltaisiin. Torstain uutiset kuitenkin muutti asioita sen verran, että ollaankin täällä nyt siihen asti ja tästä sitten vaihdetaan suoraan siihen meidän omaan kämppään. Perjantain, eli eilisen, ohjelmaksi muodostuikin sitten hotellilta tänne siirtyminen, ja voin kertoa että silloin ei paljoa naurattanut. Molemmilla tavaraa lähemmäs 35 kiloa (yksi iso matkalaukku, pienempi vedettävä laukku ja tuhat kiloa painava käsilaukku- ei mikään helppo homma) ja julkisten liikkennevälineiden käyttö ei sovi oikein samaan lauseeseen. Voisko joku kertoa mulle että miksi metroasemalle vaivaudutaan edes rakentamaan hissiä jos se ei mene laiturille asti, vaan se jätetään kerrosten puoleenväliin ja siitä laiturille on tehty vielä yhdet portaat??? Kirosin ne matkalaukut jonnekin alimpaan helvettiin (anteeksi mama) siinä vaiheessa ja totesin ettei ikinä enää. No onneksi ei tarvitsekaan. :-D V:lle päästyä oltiin siis ihan rättipoikkiväsyneitä joten käytiin hakemassa vain vähän ruokaa ja katseltiin loppuilta leffoja.

Aijoo, tämä muutaman päivän väli näissä postauksissa johtui muuten siitä että torstaina otetut kuvat otettiin mun eikä Nassen kameralla, ja allekirjoittanut ei ottanut piuhaa eikä laturia mukaan joten niitä metsästettiin nämä kaksi päivää.. Idiootiksikin voi sanoa. Nomutta, onneksi niitä nyt löytyy suht helposti jos oikeista kaupoista osaa etsiä joten täällä ollaan! Kuvat on siis tosiaan torstailta. Nyt lähdetäänkin tästä taas nukkumaan, että jaksetaan aamulla herätä aikaisin jotta voidaan yllättää V ja E pannukakulla. Unia ja heimoi vaan!

xx, Wilma

City lights

Nyt on kyllä maailman kirjat sekaisin, sillä tähän postaukseen saadaan vihdoin niitä kuuluisia kameralla otettuja kuvia! Yllättääköhän ketään jos kerron että Annika on ottanut ne? Vai onkohan se itsestäänselvää jo tässä vaiheessa? Nojoo, on varmaan. Mutta kuvat on myös Annikan kameralla otettuja, eikä mun omalla, joten se on vielä prosessin alla!

Juu, 19 vuotta pitäis olla ja nallen kanssa nukun.. Heh.

Eilen päätettiin yhtäkkiä että nyt on vaan hiukset värjättävä, koska molemmat oli vähän tyytymättömiä omiin hiuksiinsa (okei en tiedä voiko kukaan olla kovin tyytyväinen jos hiuksista löytyy kolmea eri väriä joista 3cm on omaa väriä tyvikasvun ansiosta, sen jälkeen n. 2cm vähän toisen sävyistä ruskeaa ja suurin osa hiuksista vielä kolmatta ruskeaa mutta sillä tavalla että punainen väri paistaa pahasti läpi..). No mutta värit ostettiin ja sitten pidettiinkin semmoinen hiustenvärjäysoperaatio että oksat pois! Nyt ollaan tyytyväisiä ja munkin päästä vihdoin löytyy yksiväriset hiukset kolmisävyisten sijaan, vaikka väri vähän tummempaa onkin. Mutta ihan kiva näinkin! Siksi siis kuvissa vähän ehkä eri värinen tukka kuin kotoa lähtiessä.

Tänään meillä oli puolestaan vähän hidas aamu (taino, en tiedä ketä huijaan jos sanon "meillä" kun tarkoitan ehkä lähinnä itseäni) koska eilen tuli valvottua johonkin yhteen tai kahteen kaupungin valoja katsellessa. Se on kyllä asia jota rakastan tällä hetkellä ehkä eniten. Että näkee ison kaupungin kaikki miljoonat valot pimeällä ja kaikki on niin kaunista. Oon aina ollut vähän tämmöinen hifistelijä, bongailen aina tähtiä (olin sitten yksin tai Annikan kanssa niinkuin melko usein), lentokoneita ja kaikkia ihania valoja pimeällä. Kesällä tehtiin Naksun kanssa useampikin reissu meidän töiden jälkeen Helsinki-Vantaan vieressä oleville kallioille joista näkee todella läheltä ja hyvin laskeutuvat (tai tuulesta riippuen nousevat) lentokoneet sekä kiitoradat valot. Niin ihanan näköistä. Meidän hotellihuone on tällä hetkellä viidennessä kerroksessa ja tämmöisessä kohdassa että ikkuna sijoittuu juuri kahden rakennuksen väliin, niin että näkee vähän jokea ja sen toisella puolella olevia valoja. Oon varmaan viihdyttänyt noita rakennuksissa asuvia ihmisiä sillä että istun tässä melkein kokoajan vain katselemassa ja ihmettelemässä. Pitävät mua varmaan ihan hulluna mutta minkäs teet. :-D

Siellä meni lende.. :-D

Nojoo, takaisin ehkä taas asiaan. Nukuin tosiaan vähän kehnosti, sillä ulkona oli yöllä ilmeisesti jonkinnäköinen myrsky ja meidän huoneen ikkuna ei pysy kunnolla kiinni, niin se tuuli tuli sieltä välistä ja piti kauheeta metakkaa, ärsyttävää voin kertoa! Makoiltiin siis vaan ihan rauhassa täällä sen aikaa kun siltä tuntui ja juteltiin, ärsytettiin toisiamme sekä kuunneltiin musaa. Oli kyllä ihan mukavaa, vaikka vähän turhauttaa tekemisen puute ja tylsyys meinaa iskeä kun mitään ei voi tehdä kämpän puutteesta johtuen.. Ensin sovittiin siis että tänään selvästi pidetään vain semmoinen löysäilypäivä kun aluksi tuntui ettei mitään jaksaisi tehdä. Loppujen lopuksi kuitenkin päädyttiin siihen että meikattiin, puettiin ja mentiin vähän kuvailemaan jonka jälkeen lähdettiin Westfieldiin syömään (eikä ollenkaan shoppailemaan ei).

Sen jälkeen tultiin takaisin hotellille ja täällä ollaan oltu sitten sen jälkeen. Okei sen verran pitää täsmentää että lähdettiin vasta joskus kolmen- neljän aikaan ja tultiin takaisin joskus kahdeksalta. Nyt lähden tästä nukkumaan, jos saisi vähän paremmin ja pidempään unta kuin viime yönä! Seuraavien päivien ohjelmaan voisi kuulua vaikka kaupungin kiertely ja alueeseen tutustuminen, että osattaisiin vähän paremmin liikkua ja ettei aina tarvitsisi kertoa kuinka ollaan hengailtu ja maattu vaan hotellihuoneessa.. :-D Terkkuja sinne kaikille ja heipsun!

ps. kuinka niin mulla käy näköjään melkein joka postauksessa niin että puheet ajautuvat vähän sivuraiteille? :-D Nooh, tuleepahan jotain omiakin ajatuksia esille vain päivän kulun kertomisen sijaan!

xx, Wilma

Viimeiset pari päivää

Heipsun!

Täällä ollaan neljättä päivää (viidettä tosin kellon mukaan..) ja edelleen viihdytään kyllä kovasti! Heh, toisaalta ehkä ihan hyvä niin..! ;-)

Lauantaiyön levotonta läppää. Kaksipäinen merenneito siis kuvassa.

Nämä ensimmäiset päivät on menneet jotenkin oudosti semmoisessa sumussa, että oikein mitään ei olla tehty mutta silti ollaan kokoajan jossain oltu. Lauantaina jätettiin herätyskello pois ja herättiin ihan omia aikojaan, joka sitten loppujen lopuksi olikin "vasta" kymmenen paikallista aikaa. Toisaalta se on Suomen aikaa se 12, joten luultavasti siitäkin johtui. Mutta en valita! Mun unirytmit on ollut niin päin seiniä jo vaikka kuinka kauan, lähinnä ehkä sen takia että tein aikalailla töissä pelkkää iltavuoroa joissa työt alkaa yhden ja kolmen välillä ja loppuu yhdeltätoista. Sen jälkeen kotiin rauhoittumaan, vähän syömään, suihkuun ja sänkyyn. Tarkastaa mitä sosiaalisessa mediassa on tapahtunut viimeisen 8 tunnin aikana jotka on vietetty töissä (mikä on addiktio?) ja ohohups- kello on 1 ja parhaimmassa tapauksessa 2 yöllä. Pitikö mun nukkuakin? Sitten nukuttiin sinne puoleenpäivään, syötiin, meikattiin ja taas töihin. Joten on ihan kiva että mun "Suomen" unirytmi onkin täällä ihan suht normaali! Nojoo, takaisin asiaan. Lauantaina lähdettiin vielä käymään keskustassa, vierailtiin vähän Oxford streetillä ja syötiin ja siitä takaisin hotellille. Mutta hei, olkaa ylpeitä! Ei ostettu mitään! (Okei, sukkia molemmat osti 3 paria mutta niitä pitikin ostaa ja ne oli vaan niin söpöjä?! + ne oli myös tarjouksessa. Täysin pätevä syy ostaa niitä siis.)

Niin söpöjä?!

                              

Sunnuntaina, eli eilen (oon kyllä ihan pihalla jotenkin nyt näistä päivistä, enkä edes tiedä miten se on mahdollista), makoiltiin ja hengailtiin vaan hotellilla kunnes iltapäivällä lähdettiin takaisin keskustaan ja Victoria stationille. Mun äidin serkku  (=??? jos joku sattuu tietämään meidän sukulaisuussuhteelle nimen niin olkaa hyvä ja jakakaa, mulla ei ole hajuakaan! :-D) V pyysi meidät syömään hänen ja hänen miesystävänsä luokse, ja vaikka meitä pelottikin vähän melko paljon (mikä on sinällään melko typerää...) niin oli kyllä tosi hauskaa! E (V:n miesystävä) on skotlantilainen ja ihan superhauska tyyppi! Silloin kuukausi sitten kun käytiin se pari päivää täällä katsomassa kämppiä niin asuttiin kyllä heidän luonaan, mutta mä olin esimerkiksi kipeä ja tosi väsynyt, niin ei oikeastaan hirveesti heidän kanssaan seurusteltu. Heh. Voisi ehkä tän tietyn ujouden kanssa ottaa itseään niskasta kiinni ja uskaltautua puhumaan, kyse on kuitenkin sukulaisista.. No mutta anyways, me ei Annikan kanssa kumpikaan syödä punaista lihaa, joten meille tarjottiin perinteistä kanapaistia perunoiden ja muiden vihannesten kanssa. Ja oi nam oli kyllä hyvää! E oli taiteillut meitä varten myös jonkinnäköisen sitruuna-vadelma juustokakun jälkkäriksi ja sekin maistui kyllä. Siellä vierähtikin sitten loppuilta ja lähdettiin siinä 10 aikaan hotellille ja nukkumaan.

                              

Tänään onkin sitten tehty vähän "enemmän", käytiin meidän asunnonvälitystoimistolla välittäjältä kyselemässä vähän lisätietoa siitä yhdestä kämpästä ja itseasiassa päästiin käväisemäänkin siellä - se on kyllä ihana! Toivottavasti asunnon myyntiin liittyvät jutut saataisiin hoidettua nopeasti, että mekin päästäisiin muuttamaan. Edellyttäen että sille landlordille sopii, että meistä tulisi hänen vuokralaisiaan. Lähdettiin sieltä sitten taas syömään ja käväisemään Westfieldsissä, vahingossa myös ehkä eksyttiin mm. Victoria's secretille.. Äiti, se oli vahinko. Mutta ei ostettu paljon mitään! Vähän vain mutta ei liikaa. ;-) Okei, hankittiin me myös prepaid-liitymät koska "kunnon" numeroita ei saada ilman paikallista pankkikorttia ja osoitetta.. Mutta näillä mennään nyt näin aluksi!

                              

                              

Tuo "shoppailu"-asiakin on itseasiassa vähän nurinkurista tällä hetkellä. Siis ollaan Annikan kanssa vähän heikkoja näiden kauppojen, kenkien, vaatteiden ja kaiken mahdollisen suhteen ja melko harvoin käy niin ettei kumpikaan "löydä" mitään ostettavaa. (Okei se ei myöskään tarkoita että me osteltaisiin aina hirveitä määriä ja rahaa palaisi paljonkin mutta siis kuitenkin.) Tänne tultua ei kuitenkaan olla oikein edes viihdytty kaupoissa joten luonnollisesti ei olla myöskään ostettu juuri mitään. Mutta fiksuja tyttöjä kun ollaan niin ajateltiin sen johtuvan siitä että meillä on kuitenkin matkalaukut lievästi ilmaistuna suhteellisen täynnä ja niiden raahaaminen ei ole mitään maailman mukavinta puuhaa. Aika isoksi osaksi se varmaan johtuu tosin myös siitä että meillä on molemmilla semmoinen pieni ahdistus sen kämpän suhteen olemassa ettei haluta ostaa mitään koska ei ole paikkaa minne purkaa tavarat. En oikein osaa selittää mutta toivottavasti ehkä joku tajuaa edes vähän mitä hain tuollakin selityksellä.

Annika halus turistikuvan

                             

Huh, tulipas pitkä.. Sorry! Nomutta nyt on viime päivien puuhat ja ajatukset unirytmejä myöten käyty läpi joten ehkäpä se riittää tältä erää taas. Kuvituksena toimii edelleen puhelinkuvat koska kameralla ei nyt oikein ole tullut kuvailtua. Mutta hei, kaikki ajallaan! Alan vasta tottua tähän kirjoitteluun joten kyllä ne kameran kuvatkin varmaan jossain vaiheessa pääsee tänkin blogin arkeen mukaan, olkaa vaan kärsivällisiä! Mutta nyt lähden hampaita pesemään kun toi yks urpo tossa nukahtaa viereiseen sänkyyn muuten. Palaillaan taas ja adjö!

xx, Wilma

Off we go!

Huhhuijaa!

Tänään sitä olisi sitten viimein lähtö sinne suureen maailmaan, jotenkin jännä etten oikeestaan vieläkään kunnolla tajua tai tietoista sitä, vaikka tiedänkin että lähdössä olen. On jotenkin vaan hassua ajatella että nyt mä muutan pois kotoa, ja vielä toiseen maahan. Koska musta tuli muka näin vanha? Vastahan meidän sukupolvi täytti 17 ja kaikki ajeli vaan niillä mopoilla ja piikeillään, sen kummempia muusta välittämättä. (Koulusta nyt piti ainakin mutta kuinkakohan moni loppujenlopuksi sitäkään oikeasti ajatteli kunnolla..) 

En tiedä, on se vaan jotenkin niin hassua. Taisiis, mä olen haaveillut tästä jo vaikka kuinka pitkään, ja oon aina ollut varma siitä etten mä Suomessa aina asu. Tai että mun on pakko päästä ainakin joksikin aikaa ulkomaille asumaan, missä se sitten ikinä olisikaan. (Lontoossa ilmeisesti, nyt ainakin aluksi ;-) Sen takia mua ei varmaan jännitäkään niin paljoa. Tai hermostuta. Mutta silti se on jotenkin hämmentävää tietoistaa se, että nyt me ollaan oikeasti lähdössä ja muuttamassa ulkomaille, ja mä en silti jännitä. Tottakai siis pieni stressi ja jännitys on, mutta se nyt lähinnä johtuu siitä kun sitä asuntoa ei ole vielä virallisesti. Ja jos huonosti käy niin tällä hetkellä sitä ei ole ollenkaan. Mutta se on sen ajan murhe, toivottavasti nyt ensi viikolla tai ihanihan viimeistään siitä seuraavalla viikolla selviäisi siitä kämpästä jotain - edes johonkin suuntaan että tiedettäisiin mitä pitää seuraavaksi tehdä. 

Enemmän oon oikeestaan ehkä innoissani. Meidän perhe on asunut tämmösellä pikkuruisella paikkakunnalla nyt mun elämän viimeiset 13 vuotta. Eihän tästä nyt loppujen lopuksi mikään pitkä matka mihinkään, kuten vaikka esimerkiksi Helsinkiin ole, mutta silti. Täällä on huonot liikenneyhteydet, melkein jokapaikkaan on pitkä matka ja kaikki tuntevat toisensa. Vähintään kaverin kaverin kautta. Ja jos jotain tapahtuu tai jos huhu lähtee kiertämään niin siitä tietää viimeistään seuraavana päivänä jo naapurin mummotkin, kun kaikki puhuu. Sekin lisää varmaan tätä innostuneisuutta vielä lisää - pääsee asumaan isoon kaupunkiin, metropoliin, missä ei tunne juuri ketään ja kaikki on lähellä. Mä olen aina rakastanut isoja kaupunkeja. Bangkok, New York ja nyt viimeisimpänä, vaikkei todellakaan vähäisimpänä Lontoo. Siitä nyt tosin saattaa omaa tarinaansa kertoa se että sinne ollaan muuttamassa. :-D

Sitä jännitystä saattaa kitkeä pois myös se, että on hirveä halu näyttää kaikille että me oikeesti pystytään tähän. Sitä "niin varmaan muutatte, tuutte viimeistään rahojen loppuessa takasin äidin helmoihin" "pyh, justjoo mihinkään lähette, tuutte ekalla maitojunalla takasin!" kommenttia on tullut niin monesta suunnasta, ettei mitään järkeä. Jopa kavereilta. (Toisaalta tässä kohtaa ehkä herää se kysymys että millaisia kavereita ne sitten on, jos noin sanotaan kannustamisen sijaan..) Ollaan puhuttu tästä Naksun kanssa useempaakin otteeseen. Miksi, se on niin vaikeaa hyväksyä toisten päätökset, koski ne sitten opiskeluita tai juurikin vaikka ulkomaille muuttoa. Mitä se on keneltäkään pois että me lähdetään koittamaan miltä se tuntuu asua ns. isossa maailmassa? Mene ja tiedä. Ärsyttää noi kommentit vaan niin paljon. Mutta toisaalta niistä on tullut myös sitä halua näyttää, että pärjää. Joku motivaatio siihen miksi me tehtiin niin paljon duunia kesällä että saatiin säästöjä tätä varten. Sekin voi olla syy siihen, miksei vielä jännitä. Koska on vaan päättänyt että ainakaan puoleen vuoteen sieltä ei takaisin olla tulossa. Ja mitä sitten jos tultaisiin, ei se tarkoita epäonnistumista? Se tarkoittaa vaan sitä että me oltiin tarpeeksi rohkeita oikeesti lähtemään testaamaan josko se ulkomailla asuminen olisi meitä varten. Jos ei, niin ei, mutta sitä nyt ei vielä tiedä. Sen näkee vasta sitten. Koska vaikka kuinka kaikki aina sanovat tekevänsä sitä, tätä, tota, niin kuinka moni oikeasti tekee asian eteen jotain? Ei kovin moni. Kai se pitää sitten vaan hyväksyä että kateellisia on paljon. Vaikkei sitä aina itse ymmärtäisikään. 

Ja nytkun näköjään oon kadottanut tästäkin tekstistä sen kuuluisan punaisen langan niin on ehkä aika lopetella. :-D Tulin vaan vähän kertomaan lähtöä edeltävistä tunnelmista ja siitä että kohta mennään. Okei, vähän myös ehkä raivosin mun tuntemuksia tänne tiettyjen ihmisten kommenteista ja maailmasta näin yleisesti, mutta minkäs teet. Kuulumisiin ja seuraavaksi kirjoitellaankin sitten jo Lontoon puolelta! (ehkä..) Heissan!

xx, Wilma

Weekend and farewell

As I told in the last post, we had a small farewell party on Friday. We had few of our closest friends with us, and we had lots of fun. ... Even though the whole day was one big downhill from the start to the point where the guests started to arrive.

Posing in the Brit Awards- style

 Annika, her friend (nowadays my friend also ;) and I were supposed to wake up at 10am, go to the grocery store and do all the cooking and baking, and get ourselves ready after that. But. The famous but. A good majority of our cookings got ruined and/or went wrong, and after four, painful, hours in the kitchen we came to the conclusion that we needed to have the first glass of wine immediately or the party would be cancelled.

:-D Luckily we had one savior, Annika's working mate Minna, who had baked us the coolest cake ever! You'll get a picture of it later. Just so that you won't have drool dropping whilst reading this. ;)

After all the guests had arrived, we had the last, but maybe the biggest setback we had all day. To make a long story short, we were supposed to do a small welcoming toast, but we were blonds and put Sprite to blender and an explosion occurred. Since there was this strawberry thing also, you might know what the kitchen looked like. Yes, it was all red. It was so epic that we had no other choice than just laugh and clean it up. But after all this the evening turned out well, and I believe everybody had fun. Most of our guests stayed the night, so the farewell party turned to a slumber party.

We had a special guest to share our guests' prizes ;)

                         

On Saturday we had an early morning (too early if you went to sleep at 5am..) and had a small "brunch". After that everybody started to leave, and I was supposed to take Iisa home. It all turned out that Annika and I took Iina and Iisa to their houses and headed to visit my grandparents since my cousins were there. A short visit turned to a few hour- long photo looking session but it was nice. After that we came back and I spent another night with Annika because her parents were away the weekend and she's too scared to sleep by her own.. (puspus)

THE cake

On Sunday we went to the health- and beauty expo in Helsinki because Annika had won free tickets from another blog's draw. We were too tired and didn't really have enough energy to concentrate on anything so we left it quite quickly and headed to a few shops in the city center. Annika found herself a nice new bag and for once, I left empty handed. (it's okay though). So it actually was quite eventful and a bit different weekend compared to "normal", but I enjoyed it a lot! Hope you liked this small summary of my weekend, and I'll post again as soon as I have something new to say. Until then, stay safe kiddos!

                            

 ps. Annika has her own blog, and you can check it out by pressing here!

pps. I'm so sorry that the pictures aren't in the middle- I've been trying to fix it but it doesn't do what I want and I'm starting to be very pissed, so I'll just leave it like this.. (if it bothers me too much I'm probably going to take this down and do it again.. Sorry!)

xx, Wilma